Kendoka

Niin se aika vain etenee. Tässä kuukauden aikana onkin taas tapahtunut yhtä sun toista. Tosiaan oululainen ystäväni vietti täällä pari päivää ja järkkäsimme yhdessä synkiömiitin. Miittiin osallistui ihan mukavasti porukkaa! Samana iltana käytiin kahtomassa burleskia, laulamassa karaokea (tai siis minä lauloin) ja yöllä siirryttiin vielä Bändäri Gothic Nightiin. Pyörittiin myös keskustassa paljon, sillä hän ei ollut aiemmin käynyt Tampereella. 

Käytiin yksi päivä ystävän kanssa UFFilla ja tein hienon löydön! Hei miettikää, ukulele! Vieläpä sellainen ihan oikea soitin eikä mikään matkamuistoksi tarkoitettu rupuinen vempele. Tämän Mahalon sopraano ukulelen siis ostin UFFilta 10 eurolla. Ei hassumpi löytö. Nyt oon ihan fiiliksissä rämpytellyt tätä ja koittanut opetella oikeanlaista soitto-otetta. Se tosin tuottaa hieman vaikeuksia kun on reippaasti yli puolet elämästään ollut pianisti. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Minä oon myös aloittanut KENDON. Oon jo pidemmän aikaa ollut kovin kiinnostunut tästä jalosta kamppailulajista ja pari viikkoa sitten ilmoittauduin kendon peruskurssille. Olen päässyt mätkimään bambumiekalla eli shinailla. Treenit ovat pari kertaa viikossa ja kendo onkin vallan vinkeä laji. Tosin tuleva matkani tulee häiritsemään graduointia ja siihen harjoittelua (joudun jättämään jopa 5 treenit väliin..) joten voi olla, että käyn peruskurssin kevätpuolella uudestaan. Olen kuitenkin ollut pitkään kipeä ja vetänyt treeneissä puolikuntoisena. Mutta no, ehtiipä tässä ennen matkaa käydä vielä about 10:ssä treeneissä. Odotan myös, että saisin sen oman shinain ja sen saankin tiistaina hyvin todennäköisesti.

Kävinpä tuossa torstaina mini-metallifestari Metal Export Finlandissa. Toinen osa festarista järkättiin Jack the Roosterissa, mutta minä ostin vain Yo-talon osuuteen lipun sillä siellä esiintyi Fear of Domination! Minä oon niin tykästynyt tuohon bändiin ja livekeikoilla on aina hyvä meno. Ja sain laulajalta halauksen, laav laav! ♥ Metal Exportissa esiintyivät myös Whorion, Whispered ja Kobra & The Lotus! Whorionin ja Kobran näin ensimmäistä kertaa ja molemmat olivat järjettömän hyviä, varsinkin viimeksi mainittu. Solistilla on MUNAA äänessään. Whisperedkin oli jälleen kerran oikein hyvä, mutta minusta tuntuu ettei keikalla ollut soundit ihan kohdillaan välillä. Toki rupuiset korvatulppani olivat yksi tekijä.

Joo, taisin mainita etten enää jaksa mitään ulkonäköhömpötyksiä blogissa mutta.. Minun blogi, minun säännöt ja päätös. Tässä siis keikalla ollut asu. Ja duckface. ♥ Lipparia oli päällä ja minulla oli Demonian lepakkokäsiveska, mikä ei kylläkään tässä kuvassa näy. 

Ennen tulevaa matkaa onkin treenien lisäksi ainakin yhdet sovitut kuvaukset ja aion ravata keikoilla rahatilanteen salliessa. Harmittaa kun olen about 10000 kilometrin päässä juuri silloin kun Pain tulee Pakkahuoneelle keikkailemaan. Shit happens, ehkä pääsen joskus toiste katsomaan tuota.

Kiss My Ashes

Heippa heiii! Pitkästä aikaa.

Muistin jälleen, että minullahan on blogi.

Olen kirjoitellut muutama kuukausi taaksepäin ja tässä ajassa on tapahtunut yhtä sun toista. Oli mummon hautajaiset, väliaikaista kämppistelyä, uusia ystävyyssuhteita jne. Minulla menee nykyään ihan hyvin.

Olen käynyt paljon keikoilla fiilistelemässä bändejä, joista viimeisimpänä oli Mournful Lines ja Fear of Domination. Viimeksi mainitun bändin keikalle menin uudemman kaverin ja hänen kaveriporukkansa kanssa. Ensin ajattelin, että jätän koko illan väliin sillä rahatilanteeni oli hyvin surkea, kuten myös mielialani. Onneksi pyörsin päätöksen jäädä kotiin, sillä tapasin aivan ihania ihmisiä ja riehuin keikalla kuin viimeistä päivää! Niskani oli kolme päivää kipeä. Totally worth it. No pain, no gain.

Nenukkiini on tavallisen rinkulan lisäksi ilmestynyt septum. Hain tämän tulokkaan naamataulun koristeeksi noin puolitoista kuukautta sitten. Tämäkin homma meni impulsiivisuuden piikkiin ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että otin mokoman kapistuksen.

Minä oon myös vaihdellut hiusväriä kuin sukkia. Viimeisimpänä minulla on tällainen turkoosi/vihreänsininen, mikä on sittemmin haalistunut hyvinkin pastelliseksi. Minun olisi tarkoitus aika pian värjätä hiukset hiukan luonnollisemmiksi, sillä lähden matkalle marraskuussa. Lokaatio onkin vähän kauempana, hiukkasen konservatiivisemmassa maassa, ja lentoliput ostettu.

Olen myös ollut pescovegetaristi jotain puolivuotta. Tai kauemminkin? Anyway, tämä ruokavalio sopii minulle kuin nyrkki silmään. Vatsaongelmat ovat nykyisin hyvin minimissä tai jopa tiessään. :)

Eron ja kaiken paskan jälkeen on ollut parasta pitää itsensä aktiivisena ja tavata niitä uusia ihmisiä. Itsenäisyys on vitun jees. Ensi viikolle olenkin järkännyt synkiömiittiä Tampereelle ja saan yhden miittiläisen kyläänkin. Olen niin mahdottoman innoissani!

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14989423/?claim=h4bbbmse5gn">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kuuletko kutsun

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki elämässä heittää häränpyllyä, mutta silti palaset tuntuvat loksahtelevan paikalleen? Minulle kävi näin.

Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Päädyin eroamaan pitkäaikaisesta avopuolisostani ja on pakko sanoa, että päätös oli hyvä. Molempien mielestä. Emme puhuneet tarpeeksi asioista saati viettäneet aikaa yhdessä. Nyt asun yksin ja minun on hyvä olla.

Eron lisäksi olen kärsinyt paljon menetyksiä, joista viimeisimpänä rakas mummoni. Hän menehtyi syöpään pari päivää sitten, mutta minulla on levollinen fiilis sillä tiedän ettei hän koe enää mitään kipuja. Hautajaiset ovat heinäkuun alussa, mutta en aio laulaa siellä. Olen läsnä, kuten hänen viimeisinä hetkinään.

Raha-asiat ovat tuottaneet äärimmäistä stressiä, mutta tästä huolimatta olen hyvällä fiiliksellä. Jätin punaisen lihan ja siipikarjan kokonaan pois ruokavaliostani ja olen tehnyt paljon mm. vegaanista ruokaa. Tämäkin päätös on tuottanut omanlaista mielihyvää ja kroppani voi paljon paremmin. Ja mikä parasta, saan päättää itse täysin jääkaappini sisällön.

Kaikki siis perseellään, mutta silti hyvin. Hmmh. Hassu fiilis! Olen ollut paljon vapautuneempi kuin vuosiin, kohdannut paljon uusia ihmisiä ja kokenut paljon uutta. Olen riekkunut keskustassa aamunkoittoon asti nauraen posket kipeiksi, vailla huolen häivää. Life is good.

Tässä kuvani, jotta muistaisitte minkänäköinen tyyppi täällä kirjoittelee. Täytyy sanoa, että ehkä aktivoidun blogin kohdalla, ehkä en. Mutta. Minä jätän ylimääräisen ulkonäköön keskittyvän hömpötyksen syrjään mikäli siltä tuntuu. Elämässä on kaikenlaista muutakin kuin oman itsensä markkinointi ja peilin edessä kyräily. Olen muuttunut, ehkä parempaan suuntaan. Aika näyttää.